Ajasta aikaan Silmästä silmään

Sadan vuoden taakka

  • 1918 seurauksista
    1918 seurauksista

100 vuotta sitten käydystä sisällissodasta ja sen seurauksista on tänä vuonna kirjoitettu tietokirjoja ja lehtiartikkeleita pilvin pimein, mutta odotusten vastaisesti fiktiot ovat jääneet vain muutamaan, joista itse olen kirjoittanut romaanin Silmästä silmään. Romaani keskittyy itsenäisyyden alkuaikoihin ja valaisee niitä synkkiä varjoja, joita sisällissota myrkyllisine jälkiselvittelyineen työntää yhä vahvasti suomalaiseen mielenlaatuun. Esittelen sitä estottomasti, koska se vastaa niin monen tarpeeseen perehtyä suomalaisen sielunmaiseman keskeisiin vaikuttimiin fiktion keinoin. Voi tätä kirjoitusta mainonnaksikin kutsua jos haluaa – tekijälle on kuitenkin olennaista kirjan lukeminen ja aiheeseen perehtyminen joko ostamalla, lainaamalla kirjastoista tai tuttavilta, eivät niinkään sen myyntiluvut ja raha.

 

Silmästä silmään kertoo Kaskivuoren suvun ja sen haarakkeiden myötä Suomen kansan vastakkainasettelusta ja kasvusta, armosta ja unohduksesta, vaikenemisesta ja peittelystä, valheesta ja rehellisyydestä. Se asettuu vuosien 1916 ja 1944 välille, ja siinä on myös epilogi sijoittuen heinäkuulle 1965. Kirjan 445-sivuinen tarina kerrotaan kaikkiaan kuuden näkökulmahenkilön kautta. Torpparin tytär Silja Peltonen kaksosvauvoineen pakenee sisällissodan jälkiseurauksia Neuvosto-Venäjälle. Sillä välin Kaskivuoren veljessarja ja kantaäiti Aurora pyrkivät jatkamaan elämäänsä ikään kuin sotaa ei olisi ollut eikä myöskään valkoisen suvun punaista vastapuolta. Myöhemmin Siljan palattua Kaskivuorten kartanon tuntumaan vaietut ja peitellyt haavat eivät enää suostu arpeutumaan, vaan kumpikin osapuoli joutuu katsomaan tosiasioita silmästä silmään. Menneisyys kuoriutuu nähtäville kaikessa kauneudessaan ja kaameudessaan kuin sipuli – myös lukijalle.

 

Miksi vaikenemisen yhä edelleen kuvitellaan hävittävän sen vaietun asian eikä myönnetä sitä maton alle lakaisemiseksi? Miksi epämiellyttävä totuus korvataan niin usein miellyttävällä valheella? Mikä teki Suomesta koulu- ja työpaikkakiusaajien luvatun maan? Mitä löytyy suomalaisen konsensuksen takaa? Voiko elää ilman toivoa? Uskoa vai ei? Näihin ei kirjassa anneta suoria vastauksia, mutta siinä möyhennetään kysymykset synnyttänyttä maaperää perusteellisesti.

 

Silmästä silmään on trilogian kolmas osa ja sen peruskivi, mutta sarjan kaikki osat ovat itsenäisiä romaaneja ja ne on täysin mahdollista lukea missä järjestyksessä tahansa tai vaikka niistä vain yksi. Aiemmin sarjasta ovat ilmestyneet Kasvoista kasvoihin ja Sielusta sieluun, niin ikään LIKEn kustantamana.

 

Usein kirjailijoilta kysytään, onko romaani ”totta”. Silmästä silmään -kirjalla on, kuten useimmilla fiktioilla, vankka todellisuuspohja, vaikka sen kokonaistarina ja keskeiset henkilöhahmot ovat sepitettä. Detaljeja todellisista tapahtumista ja oikeista henkilöistä siinä lienee tuhansittain – tässä teoksessa vilahtaa myös todellisuudessa eläneitä henkilöitä oikeilla nimillään, Paasikiveä ja Leniniä myöten –  mutta useimmat tapahtumat ja kokonaisuus on rakennettu siten, että se kaikki olisi voinut tapahtua. Uskottavuus edellyttää siksi sitä, että tosiasiat ovat oikein, ja siitä olen pyrkinyt huolehtimaan niin hyvin kuin mahdollista.

 

Toinen asia on se, että sadan vuoden takaisten ihmisten käytös, tunteet ja reaktiot ovat osittain muuttuneet käsittämättömiksi, ja siksi tuohon aikaan eläytyminen nykyajan näkökulmasta vaatii oman, erityisen maailmansa, jota on kirjailijoiden kesken kutsuttu romaanin kolmanneksi maailmaksi: se on eräänlainen synteesi historian ajasta ja lukijan ajasta. Aivan samaan tapaan täysmurteiden käyttö olisi takkuista luettavaa, joten murredialogia on pitänyt selkeyden vuoksi hivuttaa nykykieleen päin.

 

Siitä tietenkin seuraa filosofinen kysymys siitä, mihin asti kirjailijalla (tai taiteilijalla) on oikeus venyttää ja manipuloida todellisuutta. Selkeää vastausta tuskin löytyy, mutta perään tästä aiheesta keskustelua ja pohdintaa, koska tuo kysymys totuudellisuudesta esitetään niin kovin usein.

 

Kansikuvan suunnittelu: Tommi Tukiainen

 

PS. Kannattaa lukea myös tämä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Merkittävä kirja – uskallan sanoa näin, vaikka olen vasta puolessa välissä. Ei näitä liikaa saa luettavakseen. Sisällissota on niin polarisoitunut puheenaihe, että tällaista kummankin puolen rehtiä näkökulmaa harvoin näkee.

Palaan asiaan kun olen päässyt loppuun.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nyt olen lukenut kirjan loppuun.

Silmästä silmään on edelleenkin merkittävä teos, se esittää vuoden1918 ja sen varjot monesta näkökulmasta, ja kuten kirjailija esittelyssään sanoo, möyhentämällä perusteellisesti vaikenemisen ja peittelyn maaperää Suomen kansan mielenlaadun perinteessä. Juonipaljastusten vuoksi en voi liiaksi kuvailla tarinaa, mutta sen verran kaiketi voi kertoa, että kirja on jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäinen esittelee seurauksia 1918–1944, ja jälkimmäinen syitä 1916–1918. Ratkaisu toimii erinomaisesti, käänteitä ja yllätyksiä riittää niin, että kirja pitää lukijaansa rautaisessa koukussaan, hellittämättä. Kirjan luvut esittävät laskujeni mukaan yhteensä kuutta eri henkilönäkökulmaa: niin kiihkeimmät punaiset ja valkoiset kuin maltilliset väliinputoajat, miehet ja naiset maalta ja kaupungeista päätyvät kirjassa maamme itsenäisyyden alkuvaiheiden käännekohtiin melkein kuin Forrest Gump Amerikassa. Tyylilajiltaan nuo eivät silti vastaa toisiaan: Silmästä silmään on melko vaivattomasti luettavaa realismia, ei niinkään tyyliteltyä, ja esittää juonivetoisesti kenties merkittävimmän ajanjakson itsenäisen Suomen historiassa.

Mitä kirjailijan esittämään kysymykseen totuuden ja fiktion suhteesta tulee, muistaakseni Hotakainen on sanonut romaanista 27 % olevan kirjoittajan omaa itseä, valtaosa loppuosasta todella tapahtuneiden asioiden sekalainen kokoelma ja vaihtelevan suuruinen rippunen täysin kirjailijan omasta päästä keksimää tarinaa. Rakenne ja kokonaistarina ovat yleensä tuota viimeksi mainittua.

Vaatimus totuudellisuudesta romaanissa samaan tapaan kuin tietokirjassa ei ole mielekäs, mutta esim. tällaisessa historiallisessa realismissa on uskottavuuden vuoksi tärkeää, että tapahtumat olisivat olleet mahdollisia. Suomen historiaa jonkin verran tuntevana en havainnut huomauttamista siinä suhteessa. Silmästä silmään -romaanissa esiintyy myös todella olemassa olleita henkilöitä, Kosolasta Leniniin, jotka tuskin ovat kuitenkaan oikeasti olleet täsmälleen kirjan esittämissä tilanteissa, varsinkin kun päähenkilöt ovat (kaiketi) täysin fiktiivisiä. Joitain kuitenkin, on mm. Lapuan työväentalon hajottaminen, jossa Kosola lausuu legendaariset sanansa, ote Rytin radiopuheesta sanasta sanaan tai punapäälliköiden todella puhumia lauseita.

Kirjassa on myös mielenkiintoista uutta tietoa ainakin useimmille lukijoille. Viipurin molemminpuoliset massamurhat ovat todella tapahtuneet, mutta niistä on enimmäkseen vaiettu, varsinkin valkoisten toimeenpanemista. Se, että punainen puoli käytti sisällissodasta nimitystä vapaussota, mutta menetti nimen valkoisille, on kiinnostavaa. Punaiset kun taistelivat vapaudestaan, valkoiset taas vapautuivat rahvaan ja työväen vallasta saksalaisten avulla – virallisesti tosin venäläisistä sotilaista. Antaakseen kuvan siitä, että taistelut olisi käyty venäläisiä vastaan (samoin he harhauttivat värvättäviä suomalaisiakin), voittajapuoli alkoi kutsua sotaa vapaussodaksi.

Historiallinen tietokirja Silmästä silmään ei ole, mutta fiktiiviset päähenkilöt solahtavat luontevasti historian tapahtumien osaksi, jolloin jotain tärkeää maamme historianvaiheistakin tarttuu kuin itsestään lukijan hihaan.

Ei voi muuta kuin suositella vahvasti kaikille.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kiitos arvokkaasta arvioinnista, kirja on niin tuore, että tämä on ensimmäisiä palautteita.

Toivoisi että mediakritiikit olisivat yhtä laadukkaita.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset