Ajasta aikaan Silmästä silmään

He tekevät sen itse?

  • ennen
    ennen
  • jälkeen
    jälkeen

Poliittinen satiiri on aina herättänyt ristiriitoja, ja Suomea voi hyvällä syyllä luonnehtia alan kehitysmaaksi, vaikka satiirilla on maailmanhistoriassa tuhatvuotiset perinteet. Satiiri edellyttää monitasoisuuden ymmärtämistä, mutta suomalaiset on totutettu suoraviivaisuuteen, mitä muualla maailmassa toisinaan kummastellaan ja koetaan usein tympeydeksi. Suomalainen valtiaisiin kohdistuva huumori sortuu useimmiten talouselämän perässä hiihtelevien poliitikkojen lempeään myötäsukimiseen, tai sitten kun ollaan oikein ilkeitä, kajotaan näiden ulkoisiin ominaisuuksiin, käyttäytymiseen tai ulkonäköön. Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, jos nämä pinnalliset ominaisuudet liittyisivät henkilön tekemisiin tai valtakytkentöihin, mutta hämmästyttävän usein pelkkää ärrävikaa, pottunenää tai pukeutumistyyliä syötetään todisteena jonkun kelvottomuudesta meitä johtamaan. Iloisia poikkeuksiakin maastamme löytyy, satiirikkoja aina Eino Leinosta Veikko Huovisen ja Erno Paasilinnan kautta Pasila-tv-sarjaan.

Vaikka satiiri on Suomeen vielä perusteellisesti rantautumaton tapa suomia valtaa ja valtiaita, aika on mielestäni jo kypsä sen juurruttamiselle – tai juurruttamisen yritykselle. Mutta koska satiiri ei koskaan voi eikä saa alistua maan tavoille, tulee sen kotouttaminen tosin olemaan yhtä mutkikas prosessi kuin muidenkin maahanmuuttajien.

Nalle Wahlroos tunnustautui 1970-luvulla kommunistiksi. Nykyään joka kerralla, kun hän avaa suunsa, on seurauksena valtava mellakka, ja miehen lausuntoja saattaa parhaimmillaan seurata jopa jonkinlainen kapitalismin vastainen vallankumous. Näinä päivinä kirjakauppoihin ilmestyvän romaanin ”Banksteri” lähtökohta on siinä, ettei Nalle koskaan olisikaan hylännyt taistolaista vallankumousaatettaan, vaan toteuttaa sitä tänään tuolla omalla, perin originellilla tavallaan.

Poliittisessa satiirissa valtiaiden nimillä varustetut fiktiiviset henkilöt asetetaan kuvitteellisiin tilanteisiin. Vaikka Banksteri on syntynyt itsensä Nallen inspiroimana, romaani ei pyri kartoittamaan todellisen Björn Wahlroosin sielunelämää, vaan kuvaamaan talouden niskalenkkiä poliitikoista ja toisaalta kansaan iskostetun taloususkonnon juuria. Banksterin periaatteena on ollut, että ”oikeilla” nimillä esiintyvät vain valtaa käyttävät poliittisen, taloudellisen ja virkamieseliitin edustajat. Lisäksi romaanihenkilöinä on muutama muu julkimo, joita kuitenkin kohtelen verrattain lempeästi. Ainakin Kimmo Sasi, Lasse Lehtinen, Paavo Lipponen, Ilkka Kanerva, Reijo Tossavainen, Timo Soini, James Hirvisaari, Alexander Stubb, Jorma Ollila, Matti Apunen, Risto EJ Penttilä, Lauri Kivinen jne saavat osansa, mutta myös Mika Häkkinen, Maria Veitola, Markkinoiden Näkymätön Käsi, Venäjän Karhu, CGE Mannerheim ja lukuisat muut kunnioittavat Banksteria fiktiivisellä läsnäolollaan. Lisäksi Banksteri julkistaa legendaarisen Tiitisen listan. Tästä enemmän http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/85585-tiitisen-listoja

Veikkaan vanhasta kokemuksesta, että Banksteri tulee herättämään sekä kiinnostusta, innostusta että närkästystä, mitätöintiä, sisällön peittelyä pintakritiikin alle ja kirjallisuuseliitin nirppanokkien vähättelyä, mutta toivon silti, että sen aihepiiri herättäisi asiakeskustelua.

Miksi ryhtyä tällaiseen vastakkainasetteluja lietsovaan hankkeeseen ja ehkä myös kerjätä verta nenästään? Sanotaan näet, että ei poliitikkojen kustannuksella tarvitse pilailla, kun he tekevät sen itse. Minua kiinnostavat ennen kaikkea politiikan ja talouselämän väliset kytkennät, joita riepottelen Banksterissa olan takaa. Aihesammio on ehtymätön, eikä siitä Suomessa ole mielestäni ammennettu vielä montaakaan kauhallista. Tuo puute ei ainakaan hillitse taloususkonnon syöpäkasvainta levittämästä etäpesäkkeitään kansakunnan kollektiiviseen sieluun.

Vaikka tämä kirjoitus ehkä haiskahtaa mainonnalta, siitä viis, koska Banksterin synnylle Uuden Suomen Puheenvuoron blogit ja keskustelut olivat merkittävä vauhdittaja, ja siksi julkaisen tämän kirjaesittelyn nimenomaan täällä. Erityiskiitoksen heitän blogisti Seppo Oikkoselle.


Lisää aiheesta

http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97281-rottakoe-1-er%C3%A4

ja http://www.helsinkikirjat.fi/janne-kuusi-kirjoitti-armottoman-satiirin-s...

tv-haastattelu: http://areena.yle.fi/video/1329376312502

 

PS.  Banksteri on USAsta rantautunut nimitys pankki- ja sijoitusalan huijareista ja muista välistävetäjistä (bankster). Sana on rakentunut pankkiirista (banker) ja gangsterista (gangster). Banksterit toimivat usein laillisilla rahamarkkinoilla, mutta gangsterien tapaan: ihmishenki ei ole banksterille minkään arvoinen. Banksteri saattaa toimia puhtaalla omallatunnolla, sillä hänen aiheuttamansa inhimillinen hätä ja kärsimys eivät yleensä näyttäydy lainkaan hänelle. Banksterin voidaan sanoa ulkoistavan gangsterimaiset väkivallanteot virtuaalimaailmaan ja samalla ulkoistavan itsensä todellisuudesta.
"Banksterit ovat luoneet virtuaalisilla finanssituotteilla kuvitteellista mutta oikean veroista rahaa." (Esko Seppänen)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Matti Jalagin

Satiirin harjoittelu ilmenee meillä toistaiseksi poliittiseen teemaan liittyvinä ilkeysharjoituksina, mutta yksipuolisuudessaan ja selkeästi havaittavassa läpinäkyvyydessään se muuttuu onnettomaksi yritykseksi.

Aito satiiri nauraa kaikelle ja kaikille kirjoittajaa itseään unohtamatta ja näin matka maaliin on, varsinkin politiikkaan liittyen, vielä pitkä.

Toisaalta sama yksisilmäisyys ilmenee uusimpivaarassa kaikessa, mikä ns. taiteeseen liittyy ja mistä sen nimissä puhutaan.

Netin ilmaantuminen sellaisiinkin koteihin ja kyliin, joissa ei ole vielä sivistystä nähtykään, on ollut shokki lähinnä vanhalle älymystölle ja syy taitaa olla yksinkertaisuudessaan siinä tai siis oikeasti tässä.

Tänne voi kuka tahansa rekisteröityä ja paukuttaa oman totuutensa näkyviin ja vieläpä niin, että kuka tahansa voi sen täältä lukea.

Hirmuista; Paasikiveä siteeraten ja tähän mielleyhtymä sekä osoitus yksipuolisesta ja puusilmäisestä satiirin yrityksestä.

Halosen-Haaviston ulkopoliittinen linja on ottanut liian tosissaan Paasikiven viisauden siitä, että Suomi ei saa olla naapurille uhka.

Jään odottamaan mielenkiinnolla hengentuotettasi.

Käyttäjän TaruJousia kuva
Taru Jousia

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Uuden maahanmuuttajan kotouttamista odotellen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Olenkin odottanut suomalaiseen taloususkontoon pureutuvaa satiiria ja samalla ihmetellyt sellaisten puutetta. Joitain merkkejä tuon mielestäni aikamme tärkeimmän aiheen käsittelystä on jo näkynyt kirjallisuudessa muuten. Sen sijaan media laiminlyö kansallisen psyyken analyysiä kategorisesti. Liekö liian vaikeasti hahmotettava kysymys vai onko tauti osunut omalle kohdalle?

Wahlroos-teoria kuulostaa mielikuvitukselliselta ja siksi mielenkiintoiselta. Ties vaikka miehen sammakot olisivat tietoista ja masokistista toimintaa oman jalan sahaamiseksi...

Odotan kiinnostuksella.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Vaikka "Banksteri" -romaanin Wahlroos-hahmon perillinen kidnapataan kirjassani, vieläpä vironvenäläisten toimesta, sanoudun täten irti epäilyistä että olisin ollut suunnittelemassa todellisen Björn Wahlroosin pojan kidnappausta tai missään tekemisissä kaappausta suunnitelleiden kanssa.

Ennakointi näkyy olevan taipumuksenani muutenkin: tasan edellisen, Vapaus-kirjani julkistamispäivänä uutisoitiin, että Suomeen oli rekisteröity Vapaus-niminen puolue. Kirjan keskeinen toimija on näet suomalainen Vapaus-puolue, joka tosin menestyy huomattavasti todellista kaimaansa paremmin. Todellisen Vapaus-puolueen kanssa itselläni ei todellakaan ole eikä ole ollut mitään tekemistä.

Tuon 2010 ilmestyneen dystopiaromaanin muitakin ennustuksia on jo nyt käynyt toteen. Mitä, sen voi käydä itse kukin tarkistamassa.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Erityiskiitoksen heitän blogisti Seppo Oikkoselle.""

Kaikin mokomin! Ajatukset on luotu leviämään.

Juhani Puikkari

Pelon ilmapiiri leviää ja se näkyy siinä ettei tällekään palstalle uskalleta kirjoittaa kommentteja. Vaikka kirjahan on ollut jo muutamia päiviä saatavilla.

Se oli hyvä paukku.

Erityisesti aikamme saatanallinen promiskuiteetti jää siitä mieleen senkin jälkeen kun lukija on tehnyt mahdolliset tilinsä selväksi Vapaus- eli republikaanipuolueen kanssa.